Muutamia kivikautisia muinaisjäännöksiä

Muutamia kivikautisia muinaisjäännöksiä kartalla

Susiluola

Susiluola on luolamainen vaakarako Susivuoren pohjoisrinteen yläosassa, noin 116 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Luolan arkeologinen merkitys huomattiin vuonna 1996, jolloin luolan keskiosan tyhjennyksen yhteydessä löydettiin ensimmäiset kiviesineet. Tämän jälkeen luolassa on suoritettu arkeologisia tutkimuksia useina vuosina, viimeisimmän tutkimusprojektin kaivaukset olivat vuosina 2004–2006.

Susiluolan löytöaineisto koostuu pääosin kiviesineistä sekä niiden valmistuksessa syntyneestä iskentäjätteestä. Näiden lisäksi luolasta on löydetty myös muinaista maanpintaa sekä merkkejä tulenpidosta. Tulenpitoon viittaava hiililäikkä on saatu ajoitettua yli 40 000 vuotta vanhaksi, mutta valitettavasti ajoitukseen käytettävällä radiohiilianalyysilla ei voida selvittää, kuinka paljon 40 000 vuotta vanhempaa tutkittu hiili on.

Todennäköinen ajoitus Susiluolan löydöille on viimeisintä jääkautta edeltävän lämpimän ajanjakson, Eem-interglasiaalin yhteydessä, noin 125 000–75 000 vuotta sitten. Eem-kauden alkuvaiheessa ilmasto Suomenkin alueella oli nykyistä muutamia asteita lämpimämpää ja kasvillisuus muistutti nykyisen Keski-Euroopan kasvillisuutta. Eem-kauden ja sitä seuraavan Veiksel-jääkauden vaihteessa kylmemmät ja lämpimämmät kaudet vuorottelivat, ja lopulta ilmasto viileni pysyvämmin ja jääkausi alkoi. Eem-kauden alun lämpimässä vaiheessa Suomen alue oli meren ympäröimä suuri saari, mutta Eemin ja Veikselin vaihteen lämpiminä kausina alueen asuttaminen on ollut mahdollista Karjalan paikkeilla olleen maayhteyden kautta.

Valitettavasti Suomen maaperä on niin hapan, ettei luolan asukkaiden luita ole säilynyt meidän päiviimme saakka. Eem-kauteen viittaavan ajoituksen ja esineistössä näkyvien tyypillisten keskipaleoliittisten piirteiden perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että Susiluolalla oleskelleet olivat neandertalin ihmisiä. Neandertalin ihmisiä on asunut laajalla alueella Euroopassa ja heidän elämästään on muualla säilynyt paljon enemmän jälkiä kuin täällä jääkauden muokkaamassa pohjolassa.

Susiluola kartalla.

Björnåsen

Björnåsen on laaja-alainen asuinpaikka, joka on sijainnut muinaisen merenlahden länsireunalla. Asuinpaikka-alue ulottuu 100–200 metrin päähän muinaisesta rannasta ja seurailee rantaa kilometrin verran. Nykyään alueen pohjoispäässä on yhä havaittavissa veden muokkaamia muinaisia rantaterasseja.

Björnåsenilla on suoritettu kaivauksia vuosina 1980 ja 1981, jolloin on löydetty asuinpaikan yhteydestä mm. punamultahautakalmisto. Kaivauksissa haudoista tutkittiin kolme, loput jätettiin odottamaan myöhempiä tutkimuksia. Björnåsenin löydöissä on mm. erityyppisiä saviastioiden kappaleita sekä meripihkanappi, joka löytyi yhdestä tutkituista haudoista.

Björnåsen kartalla.

Storåsen

Asuinpaikka sijaitsee Storåsenin harjun pohjoispäässä ja itärinteellä. Alueelta on löydetty 18 asuinpainannetta eli kivikautisten asumusten jäänteitä. Osassa niistä on havaittavissa selvät vallit painanteen ympärillä, mutta toisista vallit puuttuvat. Syvyydeltään painanteet ovat nykyään vajaasta puolesta metristä reiluun metriin. Pienimmät painanteet ovat halkaisijaltaan parimetrisiä, suurimmat kymmenmetrisiä.

Korkeutensa perusteella Storåsen ajoittuu neoliittisen kivikauden puoliväliin, tyypillisen kampakeramiikan loppupuolelle ja myöhäiskampakeramiikan aikaan. Keramiikkaa ei paikalta kuitenkaan ole löytynyt inventoinnissa, vain jonkin verran kvartsista tehtyjä esineitä sekä niiden valmistuksessa syntyneitä iskoksia.

Storåsen kartalla.

Rävåsen

Rävåsenin harjulla sijaitsee laaja-alainen asuinpaikka, jota on tutkittu vuosien 1994 ja 2001 välillä. Kaivausten perusteella asutus on keskittynyt harjun itärinteille ja kaakkoispäähän. Asuinpaikka-alue on osittain tuhoutunut soranotossa, mutta jäljelle jääneessä osassa on säilynyt 33 asuinpainannetta. Kokonaisuudessaan asuinpaikka-alue on noin 800 metriä pitkä ja sen leveys vaihtelee 50 ja 500 metrin välillä. Löytömateriaalin, rannankorkeuden ja radiohiiliajoitusten perusteella Rävåsenilla on asuttu pitkään kivikauden loppupuolella.

Kaivauslöytöjen joukossa on runsaasti eri kulttuurivaiheiden keramiikkaa, nuolenkärkiä, kiviesineitä ja meripihkakorujen osia. Lisäksi kaivauksilta löydettiin harvinainen savinappi. Löytyneet pähkinänkuoret kertovat kasviravinnon hyödyntämisestä sekä nykyistä lämpimämmästä ilmastosta. Luuaineiston analyysien perusteella hylkeenpyynti on ollut tärkeä elinkeino myös Rävåsenilla, kuten usein muuallakin rannikkoseudulla.

Rävåsen kartalla.